Vaikeata.

Eli nyt sitten päästiin perille ja eipä siinä oikein mitään ihmeempää. Ensimmäiset kaksi päivää Bellefontessa vain olin ja opettelin olemaan amerikkalaisella tavalla.

Eniten minulle on uutta tämä jälkiruoka kulttuuri, jota meillä rakkaassa koti Suomessa ei oikein esiinny. Heti ensimmäisen ruokailun jälkeen alettiin jo valmistamaan niitä kuuluisia chocolate chip cookies herkkuja. Ihan hyviähän ne olivat vaikka vielä kokematomalle suomalaiselle ne olivat melko makeita, aivan kuten tulin muistakin ruuista huomaamaan. Sillä esimerkiksi aamiaisella usein esiintyvät murot olivat sokerilla kuorrutettuja ja värikkäitä. Toisin sanoen aivan kaikki maistuu aivan erilaiselta. Mukaanlukien vesi. Vesi maistuu jollain tapaa tyhjältä eikä niinkään raikkaalta kuin kotona. Sitten oli karamelleja, joista minulle varoiteltiin, että ne ovat todella kirpeitä ja etten varmaan pysty syömään niitä. Söin parikin kerralla ja totesin, että turhaan varoittelivat. Kerroin heille, että meillä Suomessa on kirpeät karkit paljon kirpeämpiä. Jotenka pyysin kotiväkeä Suomessa lähettämään hieman suomalaista kirpeyttä.

Mikä myös on erilaista on niinkin helppo asia kuin ovennupit. Täällä ne ovat pyöreitä ja niitä väännetään vasemmalle. Ovennupeista suihkunhanoihin, täällä suihkuissa on kolme nuppia, jotka kaikki ovat identtisiä toistensa kanssa ja niiden kanssa saa taistella jonkin aikaa ennen kuin saa aikaiseksi sellaista vettä, että siellä voi edes ylipäänsä peseytyä paleltumatta/palamatta.

Jostain kumman syystä tulee jo ilta yhdeksän aikaan aivan valtava väsymys, enkä usko, että se johtuu jetlag:istä.

Lähes kaikilla täällä on uimaallas, ja en kyllä yhtään ihmettele sitä. Sillä täällä on todella kuuma. Tähän asti on ollut joka päivä ainakin 22 astetta celsius.

En ehtinyt olla isäntäperheessä kuin kolme päivää ja johan he minut jättivät toisten hoidettavaksi. Syynä tähän oli se, että jossain kohtaa oli tullut epäselvyyksiä minun saapumis ajan kohdastani, joten he olivat suunnitelleet perhematkan johonkin rannalle. Ei siinä olisi muuten ollut mitään ongelmaa, mutta autoon ei mahdu tarpeeksi montaa henkilöä. Ei siinä sinänsä mitään ongelmaa kun tämä perhe, jossa olin sitten pari päivää oli todella mukava.

Heidän kanssaan ehdittiin kuitenkin tehdä paljon. Heidän kaksitoista-vuotiaanlapsensa Peten kanssa pelailin videopelejä. Menimme syömään kiinalaista ja kävimme patikoimassa. Sunnuntai-iltana kävin perheen tyttären  Gwenin kanssa hänen kaverinsa luona ''olympialaisten lopetus seremonia juhlissa'', jossa katsottiin kymmenhenkisellä joukolla olympialaisten lopettajaisia. Oli ihan hauskaa.

Seuraavana päivänä ei paljoakaan tapahtunut päivällä. Kävimme Peten kanssa altaalla uimassa, koska oli hyvin lämmin päivä. Ja pian sen jälkeen Ernest hakikin jo minut takaisin varsinaiseen isäntäperheeseen. Siellä jaoin nyt vasta tuliaiset. Ne olisi pitänyt antaa jo paljon aiemmin ensimmäisenä päivänä, mutta ei se haitannut. Kaikki pitivät Fazerin Omareista ja Pandan Suomi suklaista. Kaikkein hupaisaa oli kun he maistoivat kaikille suomalaisille rakkaita Turkin pippureita. Ilmeet olivat verrattomia. He pitivät englannin kielisestä Suomesta kertovasta kirjasta, jonka annoin.

Ei siinä mitään sen ihmeempää.

Ps. Olkaa hyvä ja kommentoikaa, koska se auttaa jaksamaan kirjoittamista.