New York ja ensimmäiset päivät Bellefontessa.

Kun lentokentän runsaista turvatarkastuksista ja vajaan yhdeksän tunnin lennosta oltiin selvitty hengissä, tultiin me Rotary-vaihtooppilaat New York cityyn. Ensi vaikutelma oli järisyttävän hieno. Kaupunki on juuri niin hieno kuin elokuvissakin väitetään. Heti ensimmäisenä menimme hotellille, joka aluksi vaikutti oikein hyvältä ja laadukkaalta, mutta olikin lopulta melko nuhainen niin kuin oltiin jo etukäteen varoitettu. Illalla saatiin hieman vapaata aikaa seikkailla kaupungilla. Luonnollisesti puolet porukasta eli 25 nälkäistä oppilasta suuntasi oikeaan amerikkalaiseen Mc Donaldsiin. Siellä oli hyvin halpaa, joka voi hyvinkin olla syy täkäläisten väitettyyn runsaaseen ylipainoon. Itse en huomannut NYC:ssä paljoakaan lihavia ihmisiä, joten taitaapa tämäkin olla vain stereotypiaa. Kun oltiin pyöritty kaupungilla piti hotellille palata kello kymmeneksi. Ei ollut ongelmaa kun väsytti aivan todella paljon.

Vapauden patsas.

Toisena päivänä menimme opastetulle kierrokselle ympäri Manhattania. Ei siinä eikoin paljoa hohtoa ollut kun sellaisella bussilla kuljettiin. Kierreltiin siellä sitten kuitenkin niitä nähtävyyksiä kuten: Vapauden patsas, Harlem, joka ei ollut yhtään sellainen kuin väitetään. Siellä kuulemma asuu yhtä paljon valkoisia kuin mustiakin, eikä väkivaltaisuuksia synny. Muita paikkoja oli vielä China town, Little Italy, ja Greenwitch village. Iltapäivällä taas vapaata säätöä pari tuntia kunnes mentiin Broadwaylle katsomaan Leijona kuningas, joka oli todella häkellyttävän hieno näytös. Lipun hinta oli 128 dollaria, mutta sanoisin itse, että joku 60 dollaria olisi ollut parempi. Broadwayn jälkeen taas vapaata. Pyöriskelin Times Squarella tutkimassa paikkoja silloin ja törmäsin Miss Equadoriin. Sain hänen kanssaan kuvan otettua ja siinäkös onkin kehuskelun aihetta.

Tässä kuva siitä missistä.











Kolmas päivä oli vapaata 4:ään asti iltapäivällä. Heti aamu kahdeksalta käytiin Empire State Building katsomassa kun ei siihen aikaan aamusta ole vielä jonoa. Sekin näkymä sieltä oli aivan valtavan hieno. Ei pysty sitä tunnetta sanoin kuvaamaan, niin hieno se oli. Ainut huono puoli oli, että oli todella sumuista johtuen aikaisesta ajankohdasta. Sen jälkeen pyörittiin vaan menemään pitkin kauppoja en ostanut muuta kuin kolme T-paitaa kun en halunnut tuhlata sen enempää rahaa vielä ensimmäisellä viikolla. Kun sitten ilta koitti mentiin me limusiini ajelulle ympäri kaupunkia. Se oli todella hienoa varsinkin kun avasimme ikkunat ja laitoimme Aquan Barbie girl kappaleen soimaan täydellä äänellä. Ilmeisesti sikäläiset olivat moiseen tottuneet kun ei edes päät kääntynyt. Limusiini ajelun jälkeen meidän oli tarkoitus mennä Hard rock Cafeen syömään, mutta he eivät ottaneet niin suurta ryhmää vastaan. Joten pettymyksistä suurin koitti ja menimme T.G.I Fridaysiin syömään. Ruoka oli todella surkeaa. En usko, että yksikään meistä soi ruokaa yli puolia.Sekin on suuri sääli, että kaikilla oli parhaat päällä kun sinne Hard rock Cafeen oli tarkoitus mennä, joten näytimme ihan todella typeriltä siellä parhaat päällä syödessä, jossain T.G.I Fridayssa.

Sitten koitti viimeinen aamu ja herätys oli jo kuudelta. Bussilla mentiin lentokentälle, jossa sain odotella kolme tuntia päästäkseni koneeseen. Ensimmäisessä lennossa ei ollut muuta vikaa paitsi se, että kone oli todella rähjäinen ja pieni kuoleman loukko. Meinasi tulla hätäkakkoset housuun itsellä ja kahdella muulla vaihto-oppilaalla, jotka olivat sillä lennolla mukana. Sitten päästyäni Philadelphian lentokentälle, ei minulla ollut mitään ongelmaa löytää lähtöporttia. Sinnä sitten istuskelin ja odottelin, että pääsen koneeseen sen kaksi tuntia. Koneeseen päästyäni oletin, että kohta sitä ollaan menossa, mutta siinä kohtaa minun legendaarinen tuurini iski kehiin. Lento viivästyi tunnin huonon sään vuoksi. Kun vihdoin pääsin State Collgeen, johon lento laskeutui. Ei minulla ollut vielä ketään vastassa. Siinä yrittelin soittaa perheen isälle, muttei vastausta kuulunut. Hieman myöhemmin, joku luultavasti lentokentän henkilökuntaan kuuluva tuli siihen minun luokseni ja sanoi, että hän oli odotellutkin jo minua, ja että hän oli ilmoittanut minua lentokentällä kirjatun aikataulun mukaisesti, että lento viivästyi ja että tulen siinä puolen neljän aikaan. Ei siinä sitten mitään ja perheen kaksi lasta (Lauren ja Mat) tulivat siihen ja siitä mentiin nopealle ierrokselle ympäri kylää. Sen jälkeen suoriuduttiin kotiin, jossa tyhjensin laukun ja tutustuin paikkoihin. Vanhemmat tulivat töistä kotiin vasta myöhemmin ja sitten syötiin Matin valmistamaa ''pitsa pastaa''. Se oli oikein maittavaa ja syönnin jälkeen yritimme vääntää lautasliinoista jotakin kaunista, muttei siitä mitään tullut.

Perhe on oikein mukava ja puhelias. Sää on todella kuuma täällä tällaselle suomalaiselle kotikissalle kuten minä itse olen. Hienosti on sujunut ja toivottavasti sujuu tästä eteenpäinkin.