Sandy-myrsky päivitys

Heipparallaa!

Tämä merkintä on ihan vain kertoakseen, ettei täällä keskus-Pannsylvaniassa ole sadetta suurempaa
myrskyilyä. Koulut on kuitenkin ollut suljettuna eilen ja tänään (maanantai ja tiistai). Tuultakin on, mutta ei se ole tarpeeksi kovaa tehdäkseen tuhoja täällä.

Joten ei ole tarvetta olla huolissaan.

Kierroksilla

No mitenkäs sitten se elämä täällä Amerikassa on sujunut? Kuuluu kysymys aina, kun jonkun suomalaisen kanssa keskustelee.

Koulu sujuu ihan mallikkaasti matematiikkaa lukuun ottamatta. Välillä alkaa kuitenkin iskeä ikävä väsymys, kun koulussa on viikkotunteja runsaat 47, kun Suomessa olii parhaillaan sellaiset 33. Mielellään olisin itsekkin viettänyt viime viikolla syyslomaa, kuten ahkerat suomen oppilaat.

No, toissa viikonloppuna kävimme katsomassa Jasonia, joka on ''isäni'' veljenpoika. Hän asuu Virginiassa yksin omakotitalossa. Myöskin ''siskoni'' Rachel tuli käymään siellä, ja häntä en ollut edes tavannut aiemmin, koska hän asuu Pohjois-Carolinassa, joka on yhdeksän ajotunnin päässä. Sitten poikkesimme Washington D.C:ssä Lauantaina. Kävimme läpi kaikki nähtävyydet.

Washington monument

The reflecting pool

Valkoinen talo

Rakennus, jossa Lincoln monument sijaitsee

Lincoln monument

Capitol building

Tälläinen kiertely on oikein hupaisaa ja kaikenlaista tulle nähtyä ja opittua. Tässä vielä blogin yksinoikeudella video presidentti Barack Obaman saattueesta, jonka satuin saamaan nauhalle.


Sitten sieltä palattuamme menimme takaisin Jasonille ja söimme illalliseksi strombolia. Likosimme pienen tovin hänen poreammeessaan, ja sitten pelasimme hänen lukuisia lautapelejään, joita hänellä on yli 60. Kaikenkaikkiaan todella mukava viikonloppu.

Seuraavana viikonloppuna Jason puolestaan tuli tänne Pennsylvaniaan käymään. Hän vietti täällä meillä perjantai-lauantai välisen yön ja hän toi mukanaan lautapelejä. Erityisen hieno oli hänen itse tekemänsä Godzilla lautapeli, jossa oli ihan oikean tyylisen lautapelin komponentteja, kuten ihan aidon tapainen pelilauta, vino pino erilaisia kortteja, joissa oli molemmilla puolilla kuvia, kuten oikeissa korteissa, peliin kuuluvaa rahaa Monopoly tyyliin, mutta Godzillan kuvalla varustettuna, puusta tehtyjä rakennuksia, todella perusteellisesti kirjoitettu ohjekirja, sekä tietysti Godzilla figuuri, jota hän ei kyllä ollut valitettavasti tehnyt itse vaan oli ostanut joskus vuonna papu ja muussi. Peli itse oli todella hauska ja vielä paremmaksi sen teki Godzilla tunnusmusiikki, jonka laitoimme soimaan taustalle. Koko höskää hän on rakennellut vuodesta 2007 ja nyt se sitten oli valmistunut.

Lauantai aamuna Jason sitten lähti kavereita tapaamaan, jonka takia hän alunperinkin tuli Pennsylvaniaan. Sen jälkeen viikonloppu jatkui tavallisissa merkeissä, eli satunnaisia kotiaskareita tehdessä ja takapiha jenkki futista pelaillen.

Nyt olen saanut aikaiseksi, sen minkä olisi pitänyt jo kauan kauan aikaa sitten tehdä, eli sain katsottua kaikki tähtien sota elokuvat. Ihan viihtyisiähän ne olivatkin toisin, kuin aiemmat luuloni niistä totesivat.

Koulu on tylsää ja muuten ois kivaa (2/2)

Sitten sunnuntaina tultiin kaikki taas, sille samaiselle kirkolle, jossa koko viikonloppu oltiin vietetty, ja valmistauduttiin laulamaan kauniisti seurakunnalle kirkon oman kuoron kanssa. Tähän lauluun osallistui kaikki vaihto-oppilaat ja Rotex:it (aiempina vuosina vaihto-oppilaana ollut henkilö). Se meni ihan hienosti. Laulun jälkeen suoritettiin tuiki tavallinen messu, ja noin puolessa välissä tätä toimitusta, menivät kaikki oppilaat opettamaan kirkkoon kuuluville lapsukaisille, omalla kielellään lauseen ''Jumala rakastaa sinua''. Hauska juttu joka tapahtui tätä tehdessä oli kun Taiwanista kotoisin oleva Chang Chen-Han (myöskin Andy:nä tunnettu) oli nukahtanut, sillä välin kun pastori saarnasi, ja oli ihan ulapalla siitä mitä oli tapahtumassa, kun häntä kutsuttiin lavalle.

 Mutta kuten arvata saattaa Suomalainen, Japanilainen, Korealainen, Thaimaalainen ja Taiwanilainen tapa sanoa moinen lause on kenties turhan hankala 5-vuotiaille, mutta jostain syystä muut kielet tuntuivat onnistuvan.

Opetuksen jälkeen oli kirkko tapahtuma ohitse ja me valmistauduimme menemään lounaalle paikalliseen, sanoisiko sitä nyt kokous-tila rakennukseen, jossa kaikkien oppilaiden ohjaajat olivat odottamassa. Siellä sitten syötiin ja esiteltiin itsemme vielä toiseen otteeseen. Otettiin kuvia ja juteltiin vielä hieman ennen kuin tiemme erkanivat toistaiseksi.

Unohdimpa tuossa edellisessä blogilisäyksessä mainita ostaneeni älypuhelimen ja rajatonta puheaikaa ja dataa puoleksi vuodeksi. Ei ole iPhone, kun ne vaativat kahden vuoden sopimusta, eikä huvita maksaa sitten $80 kuussa vuoden ajan sellaisesta, jota en voi edes sitten kotona käyttää.

Sitten koitti koulu-viikko, josta ei paljoa muuta voi kertoa kuin, että mitä eroja löytyy suomalaisesta ja amerikkalaisesta koulusta. 

• Amerikkalainen koulu on huomattavasti suurempi
• Välitunteja ei ole olleenkaan, vaan tuntien välissä on aina 2-3 minuuttia aikaa käydä kaapilla hakemassa kirjat ja siirtyä seuraavaan luokkaan
• Tunnit ovat 43-minuuttia pitkiä
• Joka tunnin alussa tehdään ''Bell Ringer'' kysymys, jotka sitten kerätään ja ne muodostavat ison osan arvosanasta
• Arvosanat on PALJON helpompaa saada pysymään hyvinä, koska suurin osa numerosta koostuu läksyistä ja paikalla olosta, kokeen arvosanan sijasta
• Opettajia puhutellaan sanomalla herra/rouva -sukunimi-
• Jaksoja on neljä ja ne ovat 9-viikkoa pitkiä (Suomessa niitä on viisi ja ne ovat 8-viikkoa (jos oikein muistan))
• Lounas pitää joko pakata kotoa, tai ostaa koulusta hintaan $2.90. kuukaudessa se tekee vajaat $90, joten ei kovin kannattavaa
• Lounaaksi voi valita, joko päivän erikoisen (tavan ruokaa), salaatin tai pitsaa
• Liikunta tunnilla tehdään AINA ensin lämmittelyä ja venytyksiä, jonka jälkeen voi valita kolmesta vaihtoehdosta mitä haluaa tehdä
• Tyttöjen ja poikien liikunta on AINA samassa ryhmässä

Koulu viikon kukistettuani koitti viikonloppu. Menin Carl Hillin luokse asumaan viikonlopun ajaksi, koska menimme hänen, sekä sveitsiläisen Marcon (sama henkilö, jonka kanssa menin katootti ajelulle, jännää miten ne kaksi oppilasta, jotka eivät kuunnelleet hänen antamiaan ohjeita pääsivät hänen rahoittamalleen retkelle (liput olivat $70)) kanssa katsomaan Penn State vastaan Navy Academy jenkki futis ottelua ihan stadionille asti. Peli päättyi 34-7 Penn Staten voittoon, ja tunnelma oli hieno.

Pelin jälkeen veimme Marcon kotiin, ja suuntasimme itse Carlin talolle. Seuraavana päivänä menin hänen kanssaan kirkkoon ja sen jälkeen menimme Chilestä tulleen Maria Paz:in luo (sama tyttö, joka sai osuman päähänsä siellä rullaluistellessa) täyttämään Carlin tarvitsemia tarvitsemia papereita.

Marialla on oikein mukava Host-perhe ja söimme heidän kanssaan lounasta, joka oli lasagnea ja omena nyyttejä.

Marian luona käynnin jälkeen menimme Lincoln Caverns nimiseen paikkaan, jossa Carl hoiti jotain bisneksiä omistajan kanssa ja minä pääsin kierrokselle luolastoihin.

Sen jälkeen suunatsimmekin jo takaisin kohti Bellefontea ja Carl toi minut kotiin, ja näillä kohdin aloin todeta, ettei ole turhan hyvä olo. 

Seuraavat kaksi päivää vietinkin sitten kuumeessa kotona.

Näiden tapahtumien jälkeen ei ole paljoa muuta käynyt. Koulussa käydään ja loput aikaa puuhastelen kotona. Kovasti yritän saada joitakin koulu kavereita tekemään jotakin koulun ulkopuolella, mutta kukaan ei oikein lämpene tälle ajatukselle. Asiaa ei helpota ollenkaan se, että asun kaupungin ulkopuolella.

Toivotaan, että joku suostuu tekemään jotain lähiaikoina.

Ihan muuten vaan tässä vielä, että olkaa yhteyksissä, joko Facebookissa kun sellainen tuli tehtyä, älypuhelimen rajattoman datan osittaisesta vaikutuksesta (pitäähän sitä nettiä sitten jotenkin käyttää, kun kerran siitä on kova raha maksettu). Ja se toimii myös kätevänä tapana opetella täkäläisten ihmisten nimiä, kun niitä ihmisiä on kuitenkin sadoittain, jotka tulevat satunnaisesti höpöttelemään.

Tai sitten Skypessä, jossa olen arkena kello 11 maissa Suomen aikaan, ja lauantaisin 5-8 Suomen aikaan, Sunnuntaisin olen satunnaisesti 6-11 välillä Suomen aikaan.

Vielä sen verran, että kommentit tänne blogiin ovat mukavia yllätyksiä ja ne saavat hymyä naamaan. :)