Viime åäivityksestä edeten seuraavana viikonloppuna oli Rotary orientaatio.
Sinne tulivat Outboundit (jenkeistä muualle lähtevät), Inboundit (jenkkeihin tulleet), ja Outboundien vanhemmat.
Käytiin läpi Rotary sääntöjä ja millaista maailmalla on ja kuinka erilaisiin tapoihin maailmalla suhtaudutaan yms. Koko viikonloppu siellä kyhäiltiin ja höpöteltiin. Kaksi tyttöä on Suomeen ensi syksynä tulossa ja heitä sitten opastin parhaani mukaan toimimaan, sinne päästyään.
Koulusta sen verran että voin ihan puhtain mielin ilmoittaa, että ei ole kovin mieluisaa touhua enää. Armottomasti olen läksyjä vääntänyt, kokeisiin opiskellut ja projekteja valmistanut, mutta kaikki tämä oli hyvinkin turhaa.
No sitten ilmeni, että kun silloin lokakuussa tänne tulin ja koulu minulle järjesti kurssit joita sitten koko vuoden kävisin, ilmenikin niin että ei näillä kursseilla riitä jotkin ihmeen krediitit. Joten edelleen oltiin urheilu kiellossa.
Carl sitten meni rehtorille juttelemaan minun Rotary tukihenkilön (joka sattuu olemaan läänin seriffi) avustamana koulun henkilökunnalle, jotta tämä sotku sitten selvitettäisiin. No myöhemmin iltapäivällä minulle tuli ilmoitus kansliasta, että kaikki on nyt kondiksessa ja voin jatkaa normaaliin malliin. Mitä siis tehtiin tässä uskomattoman hankalassa prosessissa. Englanti (äidinkieli) tiputettiin pois ja tilalle otettiin historian kurssi, jolla sitten jotenkin saatiin nämä maagiset krediitit kuntoon.
Sittemmin on elämä ollut helpompaa. Parissa kisoissakin käyty tiimin kanssa. Itse juoksen 800m nopeimmalla ajalla 2 minuuttia ja 31 sekuntia. Tiimi on oikein mukavaa porukkaa suuri osa ihmisistä läheisimpiä ystäviäni täällä.
Itse harjoituksissa juostaan päivittäin eri pituuksia vaihdellen neljästä mailista seitsemään (maili on 1.6km (eli 6.4km-11.2km) se on välillä melko rankkaa touhua se.
Ja nyt ovat kaikki numerot pysyneet oikein mukavasti siinä 8 ja 10 välissä. Aikaa jenkeissä on jäljellä vaivaiset kaksi ja puoli kuukautta. Kohta sitä jo palaillaan Suomeen ja jonkin verran sekoittuneet tunteet on siitä.
Siinä kaikki tältä erää.
perjantai 19. huhtikuuta 2013
torstai 14. maaliskuuta 2013
Pitkän aikaa odotettu stoori
No niin nyt se kauan odotettu päivitys saatiin vihdoinkin aikaiseksi. En turhan pitkästi kuitenkaan kirjoittele.
No alkaen joulukuusta, jolloin oli monen monen monta pikku-joulu juhlaa eri ihmisten kanssa, muttei kuintenkaan ihan Suomalaiseen toimisto pikku-joulu meininkiä ollut.
Itse joulu vietettiin Ohion Daytonissa Carlin ystävien luona. Yhteensä viikko siellä vietettiin ja vallan hupaisaa oli. Kiitokset kaikille, jotka laittoivat tilille joulu lahja rahaa.
Uusi vuosi vietettiin taas ihan kotona täällä Pennsylvaniassa. Taas Carlin ystävien luona oltiin, mutta sanotaanko näin, että oli enemmän sellaiset uuden vuoden juhlat kuin Suomessa olisi, miinus ilotulitteet, joita ei ollut ollenkaan lukuun ottamatta itse isoissa kaupungeissa.
Tammikuun kuudes menimme Carlin kanssa Kaliforniaan Carlin poikaa Westleytä tapaamaan. Westley asuu Perussa virallisesti, mutta hänellä on asunto Tyynenmeren rannalla San Diegossa, se oli siis se paikka jossa olimme. Maanantaina menimme San Diegoa tutkimaan ensin lossilla kaupunkiin ja sitten kävellen ympäriinsä. Ei siinä päivällä sen kummempaa. Tiistaina menimme rajan yli Meksikoon päivä retkelle, syötiin lounas ja käytiin kaikki parturissa hiustenleikkuulla. Ostettiin jäätelöt ja mentiin takaisin jenkkeihin. Rajan ylitys Meksikon puolelle oli niinkin helppoa että senkuin käveli yli ja oli niin kuin ei olisi. Takaisin tullessa oli enemmän hankaluuksia. Oli aseistettuja vartijoita ja rautaportteja. Piti mennä erilliseen rakennukseen, jossa tarkistettiin passit ja sormenjäljet ja kysyttiin pari kysymystä. Itse jätin DS2019-lomakkeen Pennsylvaniaan ja sitä lomaketta tarvittaisiin, että pääsee takaisin maahan. No, se setä kysyi mistä maasta olen, missä synnyin ja missä käynkoulua jenkeissä. En kuitenkaan näytä miltään meksikolaiselta niin päästivät menemään.
Keskiviikkona menimme kuuluisaan San Diegon eläintarhaan, jossa oli juuri näytille tullut vauva panda. Jono oli aivan VALTAVA, eikä se elukka nyt erityisen kummoinen ollut. Muita eläimiä tietysti myös tutkailtiin ja ihasteltiin. Mitä nyt eläintarhoissa tehdään. Semmosta se. Keskiviikon illallisena oli erilaista kalaruokaa, mukaanlukien ostereita ja haita. Haista voin sen sanoa, että oli TODELLA hyvää. Harmi ettei turhan paljoa tule sitä Suomessa saatua.
Torstaina käytiin vielä nopeasti Sea Worldissä, jossa oli sitten muita eläimiä nähtävänä, mutta nämä olivat kaikki meri otuksia. Eli saukkoja, delfiinejä, valaita ja mursuja yms. Sieltä palattuamme söimme nopeasti ja sitten lentokentälle ja nokka kohti Philadelphiaa, jossa oli Carlilla, joku konferenssi. Itse menin Philadelphian kaupunkia tutkimaan ja ihastelemaan. En voi sanoa kuin että oli iso paikka, jossa julkinen liikenne on enemmän kuin hämmentävää.
Sen jälkeen palattiin kotiin Bellefonteen, jossa odottikin ikävä yllätys. Koulu oli nähkääs hylännyt matka hakemuksen ja sain yli 50 luvatonta poissaoloa. Kolme numeroa tippui alle hylätyn, en saanut enää osallistua keilailu-klubiin ja sain jälki-istuntoa mojovat kolme viikkoa joka päivälle. JES!
Helmikuussa sitten täytin täydet 18 vuotta ja juhlistimme tätä loistokasta tapahtumaa menemällä parin kaverin kanssa pitsalle ja sieltä koripallo-peliin. Ja koska täällä Amerikassa aina heitellään esineitä yleisöön, nappasin t-paidan, jonka yksi niistä cheerleadereistä heitti, mutta kuinkas ollakkaan vieressä istunut vihainen mustan värinen setä päätti ettei tämä kuulu minulle, huitaisi kättäni niin että paita sitten meni menojaan alaparvella istuville ihmisille. Koska tämä setä kuitenkin oli mukavat 2 metriä korkea ja vähintään yhtä leveä en kuitenkaan ruvennut rähisemään.
Ja vielä suur kiitokset synttäri rahoja laittaneille!
Helmikuun 13 menimme sitten neljäntoista muun vaihto-oppilaan kanssa Floridan Orlandoon, jossa Disney World sijaitsee. Siellä olimme viikon ja näimme kaiken mitä siellä oli. Ei ehkei enää innostanut yhtä paljoa kuin olisi moinen paikka innostaa. Kaikkein hauskaa oli seura. Laitteet ei ollut ''hurjia'' mutta jonot olivat sitäkin mojovampia. Ja ruoan hinnastot olivat myöskin oikein perhepuisto luokkaa. Yksi todella pikkuruinen hampurilainen oli $11. Tässä kohtaa tulivatkin joulu- ja synttäri rahastot tarpeen.
Maaliskuun kuudes aloitin yleisurheilun. Pitkän matkan juoksua luonnollisesti. Heti kättelyssä sanoivat, että juokseppas nyt kolme mailia (4.8km) ja niin tein. Samaa rataa se ensimmäinen viikko, kunnes perjantaina ilmeni, että johan sitä ollaan vammaisia.Penikkatautia siis. Johtuu äkillisestä muutoksesta suoritetun liikunnan määrään. Sattuu aivan vietävästi. Ja eikä siinä vielä kaikki. Eräs nimeltä mainitsematon matikan koe iski takaapäin ja taas ollaan koulunjälkeisessä istunnoissa. Sieltä saa sitten myöhässä mennä harjoituksiin.
Muuten kaikki menee ihan jees.
Vielä syvimmät pahoittelut viivästyksestä tai siitä koituneesta harmista. Tulevaisuudessa tulee useammin ja laajemmin tietoa. Se on luvattu.
No alkaen joulukuusta, jolloin oli monen monen monta pikku-joulu juhlaa eri ihmisten kanssa, muttei kuintenkaan ihan Suomalaiseen toimisto pikku-joulu meininkiä ollut.
Itse joulu vietettiin Ohion Daytonissa Carlin ystävien luona. Yhteensä viikko siellä vietettiin ja vallan hupaisaa oli. Kiitokset kaikille, jotka laittoivat tilille joulu lahja rahaa.
Uusi vuosi vietettiin taas ihan kotona täällä Pennsylvaniassa. Taas Carlin ystävien luona oltiin, mutta sanotaanko näin, että oli enemmän sellaiset uuden vuoden juhlat kuin Suomessa olisi, miinus ilotulitteet, joita ei ollut ollenkaan lukuun ottamatta itse isoissa kaupungeissa.
Tammikuun kuudes menimme Carlin kanssa Kaliforniaan Carlin poikaa Westleytä tapaamaan. Westley asuu Perussa virallisesti, mutta hänellä on asunto Tyynenmeren rannalla San Diegossa, se oli siis se paikka jossa olimme. Maanantaina menimme San Diegoa tutkimaan ensin lossilla kaupunkiin ja sitten kävellen ympäriinsä. Ei siinä päivällä sen kummempaa. Tiistaina menimme rajan yli Meksikoon päivä retkelle, syötiin lounas ja käytiin kaikki parturissa hiustenleikkuulla. Ostettiin jäätelöt ja mentiin takaisin jenkkeihin. Rajan ylitys Meksikon puolelle oli niinkin helppoa että senkuin käveli yli ja oli niin kuin ei olisi. Takaisin tullessa oli enemmän hankaluuksia. Oli aseistettuja vartijoita ja rautaportteja. Piti mennä erilliseen rakennukseen, jossa tarkistettiin passit ja sormenjäljet ja kysyttiin pari kysymystä. Itse jätin DS2019-lomakkeen Pennsylvaniaan ja sitä lomaketta tarvittaisiin, että pääsee takaisin maahan. No, se setä kysyi mistä maasta olen, missä synnyin ja missä käynkoulua jenkeissä. En kuitenkaan näytä miltään meksikolaiselta niin päästivät menemään.
Keskiviikkona menimme kuuluisaan San Diegon eläintarhaan, jossa oli juuri näytille tullut vauva panda. Jono oli aivan VALTAVA, eikä se elukka nyt erityisen kummoinen ollut. Muita eläimiä tietysti myös tutkailtiin ja ihasteltiin. Mitä nyt eläintarhoissa tehdään. Semmosta se. Keskiviikon illallisena oli erilaista kalaruokaa, mukaanlukien ostereita ja haita. Haista voin sen sanoa, että oli TODELLA hyvää. Harmi ettei turhan paljoa tule sitä Suomessa saatua.
Torstaina käytiin vielä nopeasti Sea Worldissä, jossa oli sitten muita eläimiä nähtävänä, mutta nämä olivat kaikki meri otuksia. Eli saukkoja, delfiinejä, valaita ja mursuja yms. Sieltä palattuamme söimme nopeasti ja sitten lentokentälle ja nokka kohti Philadelphiaa, jossa oli Carlilla, joku konferenssi. Itse menin Philadelphian kaupunkia tutkimaan ja ihastelemaan. En voi sanoa kuin että oli iso paikka, jossa julkinen liikenne on enemmän kuin hämmentävää.
Sen jälkeen palattiin kotiin Bellefonteen, jossa odottikin ikävä yllätys. Koulu oli nähkääs hylännyt matka hakemuksen ja sain yli 50 luvatonta poissaoloa. Kolme numeroa tippui alle hylätyn, en saanut enää osallistua keilailu-klubiin ja sain jälki-istuntoa mojovat kolme viikkoa joka päivälle. JES!
Helmikuussa sitten täytin täydet 18 vuotta ja juhlistimme tätä loistokasta tapahtumaa menemällä parin kaverin kanssa pitsalle ja sieltä koripallo-peliin. Ja koska täällä Amerikassa aina heitellään esineitä yleisöön, nappasin t-paidan, jonka yksi niistä cheerleadereistä heitti, mutta kuinkas ollakkaan vieressä istunut vihainen mustan värinen setä päätti ettei tämä kuulu minulle, huitaisi kättäni niin että paita sitten meni menojaan alaparvella istuville ihmisille. Koska tämä setä kuitenkin oli mukavat 2 metriä korkea ja vähintään yhtä leveä en kuitenkaan ruvennut rähisemään.
Ja vielä suur kiitokset synttäri rahoja laittaneille!
Helmikuun 13 menimme sitten neljäntoista muun vaihto-oppilaan kanssa Floridan Orlandoon, jossa Disney World sijaitsee. Siellä olimme viikon ja näimme kaiken mitä siellä oli. Ei ehkei enää innostanut yhtä paljoa kuin olisi moinen paikka innostaa. Kaikkein hauskaa oli seura. Laitteet ei ollut ''hurjia'' mutta jonot olivat sitäkin mojovampia. Ja ruoan hinnastot olivat myöskin oikein perhepuisto luokkaa. Yksi todella pikkuruinen hampurilainen oli $11. Tässä kohtaa tulivatkin joulu- ja synttäri rahastot tarpeen.
Maaliskuun kuudes aloitin yleisurheilun. Pitkän matkan juoksua luonnollisesti. Heti kättelyssä sanoivat, että juokseppas nyt kolme mailia (4.8km) ja niin tein. Samaa rataa se ensimmäinen viikko, kunnes perjantaina ilmeni, että johan sitä ollaan vammaisia.Penikkatautia siis. Johtuu äkillisestä muutoksesta suoritetun liikunnan määrään. Sattuu aivan vietävästi. Ja eikä siinä vielä kaikki. Eräs nimeltä mainitsematon matikan koe iski takaapäin ja taas ollaan koulunjälkeisessä istunnoissa. Sieltä saa sitten myöhässä mennä harjoituksiin.
Muuten kaikki menee ihan jees.
Vielä syvimmät pahoittelut viivästyksestä tai siitä koituneesta harmista. Tulevaisuudessa tulee useammin ja laajemmin tietoa. Se on luvattu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)