Sattuu ja tapahtuu

Ensinnäkin pahoittelut, ettei ole tullut kirjoiteltua tänne lähiaikoina. Selitys tähän ilmiöön on kirjoitettuna tähän artikkeliin, vaikka se ei olisi tarpeen joidenkin mielestä.

Kaikenlaista on nyt tapahtunut viimeisen viikon aikana. Lauantaina oli äidin puoleisen suvun sukukokoontuminen. Väkeä oli melkoisesti. Täällä sellaiset kokoontumiset ovat kuulemma todella iso juttu. Siellä oli todella paljon erilaista ruokaa kun kaikki sinne tulleet toivat jotakin mukanaan. Päivän edetessä ja syötyämme alkoi lentopallo pelit. Itsekin olin osallisena tähän ja hauskaa oli. Monta tuntia siinä auringon paisteessa pelailtiin. Ultimate frisbeetäkin pelasimme jonkin verran mutta ei yhtä paljoa. Täkäläisissä sukukokoontumisissa jaetaan erilaisia palkintoja kuten vanhin osallistuja ja viimeisimmäiseksi naimisiin menneet. Itse sain palkinnon pisimmästä matkasta, joka tuli tehtyä saapuakseen sinne.

Sunnuntaina käytiin yllättäen kirkossa. Ei ollut ihan samanlainen tapahtuma kuin meillä Suomessa. Ensinnäkin tapahtuma pidettiin ylä-asteen auditoriossa. Ei laulettu virsiä vaan joitain muita Herran nimeen kuuluvia lauluja. Tavallisen saarnan sijasta oli sellainen mies siellä lavan edessä kertoi puhtaasta hengellisestä energiasta, jota Herran talossa ja ainoastaan Herran talossa voi saada. Kirkon jälkeen menimme mummolaan suomään luonasta, joka täällä on kuulemma hyvinkin yleistä. Siellä oli meidän lisäksi muitakin sukulaisia, jopa niin paljon, että voisi kuvitella, että kyseessä on syntymäpäivä juhlat.

Sunnuntaista eteenpäim oli pari päivää hiljaista eikä sen kummempaa tapahtunut. Pyörin kotona ja tein jokapäiväisiä juttuja, kuten esimerkiksi pyykki hommia. Ajattelin tässä kohtaa kirjoitella tänne, mutta en sattunut sille tuulelle.

Torstaina menimme maalaismarkkinoille (epävarma suomennos) nimeltä Grange Fair. Se ei ollut ihan sellainen maalaismessu, joka ensimmäisenä tulee mieleen kun sitä sanaa ajattelee. Siellä yövytään teltoissa taikka asuntovaunuissa. Meillä oli siellä mukana asuntovaunu. Tämäkin tapahtuma oli sellainen, että se pitää nähdä ja kokea, että sitä voi ymmärtää. Johan se tässä kohtaa tuli selväksi, että koko suvun voimin näihin tapahtumiin osallistutaan. Siellä oli tietysti se mitä oletetaan maalaismessuilta, eli possuja, lehmiä, kanoja, hevosia, vuohia, kaneja, vihanneksia ja viljaa näytteillä, mutta se oli vain pienen pieni murto-osa siitä kaikesta mitä siellä oli. Ensinnäkin siellä oli ikäänkuin meillä Suomessa on kiertäviä tivoleita, siellä on jokavuotisia kojuja, jotka muokkavaat tämän kokonaisuuden. Siellä oli helposti yli viisikymmentä erilaista roskaruoka-kojua, joissa lähes jokaisessa myydään jotain erilaista. Henkilokohtainen suosikkini (ja melko monen täkäläisen myös) oli Sticky Bun eli tahmea pulla. Se maistui samalta kuin oman mummon tekemät pullat, mutta tässä pullassa oli sokeri kuorrute, jota oli muuten melkopaljon. Kokonaan ei tullut syötyä runsaan makeuden vuoksi. Ruokakojujen lisäksi oli erilaisia karnivaali pelejä, jotka luonnollisesti kukistin lähes kaikki.      
Mutta kojuista viis jos yksin liikkuu. Tällä tarkoitan, että kaikkein hauskaa koko tämän viikon kestävän tapahtuman aikana oli täkäläisten sukulaisten kanssa tekemisissä oleminen. Suvun oma ''legendaarinen Jason''
toi mukanaan kaksi isoa laatikkoa erilaisia lautapelejä, joita aina iltamyöhään pelailtiin kun itse messu-alue suljettiin yöksi. Ehdimme pelata jopa yhdeksää erilaista toinen toistaan hauskempaa peliä. Joka yö tasan kello yhdeltä tuli kuulutus, että hiljaisuus. Se tarkoitti, ettei sen jälkeen saanut enää liikkua ulkona paitsi vessaan, eikä saanut kuulua teltoista/asuntovaunuista ääntä. Ei saatu valituksia metelistä, vaikka joka ikinen yö pelattiinkin niitä lautapelejä.

Joitakin hauskoja asioita, joita tein messuilla:

• Tutustuin sukulaisiin
• Kokeilin ratsastaa mekaanisella härällä ensimmäistä kertaa, ja se meni ihan hyvin.
• Yritin voittaa $100 kiipeämällä erittäin haastavaa seinäkiipeily seinää. Selvisin paremmin kuin moni muu, mutta totesin sen suorittamisen mahdottomaksi. Itse ne ''kivet'' joista otetaan kiinni olivat noin 3cm paksuja ja tasa sileitä puolikkaan kananmunan muotoisia nuppeja, jotka olivat vähintään metrin korkeus erolla toisistaan.
• Pelasin karnivaali pelejä
• Söin noin viittä miljoonaa erilaista roskaruokaa, joista lähes kaikki olivat hyvän makuisia.
• Tuhosin huippu-ennätykset pelihallin peleistä.
• Pidin todella paljon hauskaa

Yksi ainokainen asia, josta en messuissa pitänyt oli se, että joka aamu kello yhdeksän tuli minuutin pitkä kuulutus, siitä miten nyt on kätevä herätä ja mitä päivän mittaan tapahtuu. Eikä siinä vielä kaikki sen kuulutuksen päätyttyä, noin minuutin päästä tuli toinen kuulutus ettei vain unohdeta, mitä minuutti sitten kuulutettiin.

Oli vielä eräs toinenkin asia, joka ei ollut minun mieleen ja se oli kun olisin halunnut osallistua hypnotistin näytökseen sellaisen nähtyäni. Luimme oppaasta milloin olisi seuraava näytös ja päätimme, että sinne mennään (se oli myös sattumalta viimeinen näytös). Sinne päästyämme oppaassa kerrottuun aikaan oli esitys päättymäisillään. Tämä johtui siitä, että oppaassa oli ollut väärät ajat ja esitys oli alkanut jo puolitoista tuntia ennen oppaassa kerrottua aikaa. Siinä kohtaa totesin vain ääneen, että Story of my Life.

Mutta kuten kaiken muunkin on tämänkin huvin tultava päätökseensä. Koulut alkavat kunhan viikonloppu on käyty läpi ja on levätty kunnolla.

Kiitos jos luit kokonaan mitään harppaamatta, vaikka tämä olikin tälläinen teksti hirviö. Palkinnoksi ponnisteluistasi saat nätin kuvan, jonka otin messuilla/markkinoilla/miksi sitä nyt tahdot kutsua.

Joka iltainen ihmisjoukko messuilla

Oppia ikä kaikki.

Nyt näinä päivinä olen oppinut kaikennäköistä uutta Amerikkalaista asiaa.

Olen oppinut, että aamulla herätessä, sänky pedataan, ja päivä vaatteet puetaan ylle ennen kuin mennään aamiaiselle. Olen oppinut mistä kaapista pitää etsiä, jotta löytäisi sen mitä etsii. Olen oppinut, että käytön jälkeen kaikki korjataan pois, omille paikoilleen. Olen oppinut, että jokaisesta asiasta, vaikka ihan pienistä jutuista kiitetään. Olen oppinut, että sisällä kuljetaan, joko paljain jaloin tai kenkien kanssa, ei koskaan sukkien kanssa. Olen oppinut, että kaikki ovet suljetaan kun niistä kuljetaan. Olen oppinut, että valoja ei jätetä päälle. Olen oppinut, että illalliselle käydessä isä lausuu pienehkön ruoka rukouksen ja siinä ollaan osallisina. Olen oppinut, että koko päivän ajan käytetään vain yhtä kuppia. Ja olen oppinut, että joka päivä on oltava uudet (pyykistä tulleet) vaatteet yllä.

Mutta ei siinä mitään maassa maan tavalla, muuten ei mitään ihmeellisempää ole tapahtunut. Nyt olen pari päivää vain pyörinyt täällä kotona, kun kaikki muut ovat jossain muualla. Isä ja äiti käyvät töissä ja veli käy murtomaajuoksu harjoituksissa, jossain kauempana kun bussilla menevät. Itsekin aion samaan harrastukseen osallistua. Tänään sain täytettävät paperit, joihin luontaisesti tarvitaan lääkärin täytettävää, jottei syytteitä nosteta kun nuori loukkaantuu sairautensa vuoksi, kun urheilee.

Teimme äidin kanssa tomaatti mehua. Meillä on täällä sellainen ihmeellinen kone johon tomaatit syötetään ja väännetään kangesta ja mehua tulee. Äiti paine pakkasi purkit ja ne vietiin säilöön. Ihan hauskaa puuhaa oli. Samana iltana tuli Laurenin ystävä Becca poikaystävänsä Zackin kanssa joskus neljän aikaan. Siinä kävivät vääntämään eräänlaista perunakeittoa, jota keitellään pienellä teholla neljästä kuuteen tuntia. Minä kuorin perunat, koska Zack oli siinä touhussa niin onneton, mutta ei se mitään.

Skypessä olen päivittäin Suomen aikaa ilta neljän ja seitsemän välillä. Laittakaa kontakti pyyntöä tulemaan. Siihen hakuun riittää pelkkä nimi, niin se löytää kyllä.

Kuva talosta, jossa asun. Enpä ole tullut ajatelleeksi laittaa tänne,

 kun itselle on niin selvä asia.

Vaikeata.

Eli nyt sitten päästiin perille ja eipä siinä oikein mitään ihmeempää. Ensimmäiset kaksi päivää Bellefontessa vain olin ja opettelin olemaan amerikkalaisella tavalla.

Eniten minulle on uutta tämä jälkiruoka kulttuuri, jota meillä rakkaassa koti Suomessa ei oikein esiinny. Heti ensimmäisen ruokailun jälkeen alettiin jo valmistamaan niitä kuuluisia chocolate chip cookies herkkuja. Ihan hyviähän ne olivat vaikka vielä kokematomalle suomalaiselle ne olivat melko makeita, aivan kuten tulin muistakin ruuista huomaamaan. Sillä esimerkiksi aamiaisella usein esiintyvät murot olivat sokerilla kuorrutettuja ja värikkäitä. Toisin sanoen aivan kaikki maistuu aivan erilaiselta. Mukaanlukien vesi. Vesi maistuu jollain tapaa tyhjältä eikä niinkään raikkaalta kuin kotona. Sitten oli karamelleja, joista minulle varoiteltiin, että ne ovat todella kirpeitä ja etten varmaan pysty syömään niitä. Söin parikin kerralla ja totesin, että turhaan varoittelivat. Kerroin heille, että meillä Suomessa on kirpeät karkit paljon kirpeämpiä. Jotenka pyysin kotiväkeä Suomessa lähettämään hieman suomalaista kirpeyttä.

Mikä myös on erilaista on niinkin helppo asia kuin ovennupit. Täällä ne ovat pyöreitä ja niitä väännetään vasemmalle. Ovennupeista suihkunhanoihin, täällä suihkuissa on kolme nuppia, jotka kaikki ovat identtisiä toistensa kanssa ja niiden kanssa saa taistella jonkin aikaa ennen kuin saa aikaiseksi sellaista vettä, että siellä voi edes ylipäänsä peseytyä paleltumatta/palamatta.

Jostain kumman syystä tulee jo ilta yhdeksän aikaan aivan valtava väsymys, enkä usko, että se johtuu jetlag:istä.

Lähes kaikilla täällä on uimaallas, ja en kyllä yhtään ihmettele sitä. Sillä täällä on todella kuuma. Tähän asti on ollut joka päivä ainakin 22 astetta celsius.

En ehtinyt olla isäntäperheessä kuin kolme päivää ja johan he minut jättivät toisten hoidettavaksi. Syynä tähän oli se, että jossain kohtaa oli tullut epäselvyyksiä minun saapumis ajan kohdastani, joten he olivat suunnitelleet perhematkan johonkin rannalle. Ei siinä olisi muuten ollut mitään ongelmaa, mutta autoon ei mahdu tarpeeksi montaa henkilöä. Ei siinä sinänsä mitään ongelmaa kun tämä perhe, jossa olin sitten pari päivää oli todella mukava.

Heidän kanssaan ehdittiin kuitenkin tehdä paljon. Heidän kaksitoista-vuotiaanlapsensa Peten kanssa pelailin videopelejä. Menimme syömään kiinalaista ja kävimme patikoimassa. Sunnuntai-iltana kävin perheen tyttären  Gwenin kanssa hänen kaverinsa luona ''olympialaisten lopetus seremonia juhlissa'', jossa katsottiin kymmenhenkisellä joukolla olympialaisten lopettajaisia. Oli ihan hauskaa.

Seuraavana päivänä ei paljoakaan tapahtunut päivällä. Kävimme Peten kanssa altaalla uimassa, koska oli hyvin lämmin päivä. Ja pian sen jälkeen Ernest hakikin jo minut takaisin varsinaiseen isäntäperheeseen. Siellä jaoin nyt vasta tuliaiset. Ne olisi pitänyt antaa jo paljon aiemmin ensimmäisenä päivänä, mutta ei se haitannut. Kaikki pitivät Fazerin Omareista ja Pandan Suomi suklaista. Kaikkein hupaisaa oli kun he maistoivat kaikille suomalaisille rakkaita Turkin pippureita. Ilmeet olivat verrattomia. He pitivät englannin kielisestä Suomesta kertovasta kirjasta, jonka annoin.

Ei siinä mitään sen ihmeempää.

Ps. Olkaa hyvä ja kommentoikaa, koska se auttaa jaksamaan kirjoittamista.

New York ja ensimmäiset päivät Bellefontessa.

Kun lentokentän runsaista turvatarkastuksista ja vajaan yhdeksän tunnin lennosta oltiin selvitty hengissä, tultiin me Rotary-vaihtooppilaat New York cityyn. Ensi vaikutelma oli järisyttävän hieno. Kaupunki on juuri niin hieno kuin elokuvissakin väitetään. Heti ensimmäisenä menimme hotellille, joka aluksi vaikutti oikein hyvältä ja laadukkaalta, mutta olikin lopulta melko nuhainen niin kuin oltiin jo etukäteen varoitettu. Illalla saatiin hieman vapaata aikaa seikkailla kaupungilla. Luonnollisesti puolet porukasta eli 25 nälkäistä oppilasta suuntasi oikeaan amerikkalaiseen Mc Donaldsiin. Siellä oli hyvin halpaa, joka voi hyvinkin olla syy täkäläisten väitettyyn runsaaseen ylipainoon. Itse en huomannut NYC:ssä paljoakaan lihavia ihmisiä, joten taitaapa tämäkin olla vain stereotypiaa. Kun oltiin pyöritty kaupungilla piti hotellille palata kello kymmeneksi. Ei ollut ongelmaa kun väsytti aivan todella paljon.

Vapauden patsas.

Toisena päivänä menimme opastetulle kierrokselle ympäri Manhattania. Ei siinä eikoin paljoa hohtoa ollut kun sellaisella bussilla kuljettiin. Kierreltiin siellä sitten kuitenkin niitä nähtävyyksiä kuten: Vapauden patsas, Harlem, joka ei ollut yhtään sellainen kuin väitetään. Siellä kuulemma asuu yhtä paljon valkoisia kuin mustiakin, eikä väkivaltaisuuksia synny. Muita paikkoja oli vielä China town, Little Italy, ja Greenwitch village. Iltapäivällä taas vapaata säätöä pari tuntia kunnes mentiin Broadwaylle katsomaan Leijona kuningas, joka oli todella häkellyttävän hieno näytös. Lipun hinta oli 128 dollaria, mutta sanoisin itse, että joku 60 dollaria olisi ollut parempi. Broadwayn jälkeen taas vapaata. Pyöriskelin Times Squarella tutkimassa paikkoja silloin ja törmäsin Miss Equadoriin. Sain hänen kanssaan kuvan otettua ja siinäkös onkin kehuskelun aihetta.

Tässä kuva siitä missistä.











Kolmas päivä oli vapaata 4:ään asti iltapäivällä. Heti aamu kahdeksalta käytiin Empire State Building katsomassa kun ei siihen aikaan aamusta ole vielä jonoa. Sekin näkymä sieltä oli aivan valtavan hieno. Ei pysty sitä tunnetta sanoin kuvaamaan, niin hieno se oli. Ainut huono puoli oli, että oli todella sumuista johtuen aikaisesta ajankohdasta. Sen jälkeen pyörittiin vaan menemään pitkin kauppoja en ostanut muuta kuin kolme T-paitaa kun en halunnut tuhlata sen enempää rahaa vielä ensimmäisellä viikolla. Kun sitten ilta koitti mentiin me limusiini ajelulle ympäri kaupunkia. Se oli todella hienoa varsinkin kun avasimme ikkunat ja laitoimme Aquan Barbie girl kappaleen soimaan täydellä äänellä. Ilmeisesti sikäläiset olivat moiseen tottuneet kun ei edes päät kääntynyt. Limusiini ajelun jälkeen meidän oli tarkoitus mennä Hard rock Cafeen syömään, mutta he eivät ottaneet niin suurta ryhmää vastaan. Joten pettymyksistä suurin koitti ja menimme T.G.I Fridaysiin syömään. Ruoka oli todella surkeaa. En usko, että yksikään meistä soi ruokaa yli puolia.Sekin on suuri sääli, että kaikilla oli parhaat päällä kun sinne Hard rock Cafeen oli tarkoitus mennä, joten näytimme ihan todella typeriltä siellä parhaat päällä syödessä, jossain T.G.I Fridayssa.

Sitten koitti viimeinen aamu ja herätys oli jo kuudelta. Bussilla mentiin lentokentälle, jossa sain odotella kolme tuntia päästäkseni koneeseen. Ensimmäisessä lennossa ei ollut muuta vikaa paitsi se, että kone oli todella rähjäinen ja pieni kuoleman loukko. Meinasi tulla hätäkakkoset housuun itsellä ja kahdella muulla vaihto-oppilaalla, jotka olivat sillä lennolla mukana. Sitten päästyäni Philadelphian lentokentälle, ei minulla ollut mitään ongelmaa löytää lähtöporttia. Sinnä sitten istuskelin ja odottelin, että pääsen koneeseen sen kaksi tuntia. Koneeseen päästyäni oletin, että kohta sitä ollaan menossa, mutta siinä kohtaa minun legendaarinen tuurini iski kehiin. Lento viivästyi tunnin huonon sään vuoksi. Kun vihdoin pääsin State Collgeen, johon lento laskeutui. Ei minulla ollut vielä ketään vastassa. Siinä yrittelin soittaa perheen isälle, muttei vastausta kuulunut. Hieman myöhemmin, joku luultavasti lentokentän henkilökuntaan kuuluva tuli siihen minun luokseni ja sanoi, että hän oli odotellutkin jo minua, ja että hän oli ilmoittanut minua lentokentällä kirjatun aikataulun mukaisesti, että lento viivästyi ja että tulen siinä puolen neljän aikaan. Ei siinä sitten mitään ja perheen kaksi lasta (Lauren ja Mat) tulivat siihen ja siitä mentiin nopealle ierrokselle ympäri kylää. Sen jälkeen suoriuduttiin kotiin, jossa tyhjensin laukun ja tutustuin paikkoihin. Vanhemmat tulivat töistä kotiin vasta myöhemmin ja sitten syötiin Matin valmistamaa ''pitsa pastaa''. Se oli oikein maittavaa ja syönnin jälkeen yritimme vääntää lautasliinoista jotakin kaunista, muttei siitä mitään tullut.

Perhe on oikein mukava ja puhelias. Sää on todella kuuma täällä tällaselle suomalaiselle kotikissalle kuten minä itse olen. Hienosti on sujunut ja toivottavasti sujuu tästä eteenpäinkin.

Matka alkaa!

Nyt on laukku pakattu ja valmistaudutaan lähtemään matkaan huomen aamulla.
Passi ja viisumi saadaan lentokentällä.
Jännitystä alkaa nyt kertyä.