Sattuu ja tapahtuu

Ensinnäkin pahoittelut, ettei ole tullut kirjoiteltua tänne lähiaikoina. Selitys tähän ilmiöön on kirjoitettuna tähän artikkeliin, vaikka se ei olisi tarpeen joidenkin mielestä.

Kaikenlaista on nyt tapahtunut viimeisen viikon aikana. Lauantaina oli äidin puoleisen suvun sukukokoontuminen. Väkeä oli melkoisesti. Täällä sellaiset kokoontumiset ovat kuulemma todella iso juttu. Siellä oli todella paljon erilaista ruokaa kun kaikki sinne tulleet toivat jotakin mukanaan. Päivän edetessä ja syötyämme alkoi lentopallo pelit. Itsekin olin osallisena tähän ja hauskaa oli. Monta tuntia siinä auringon paisteessa pelailtiin. Ultimate frisbeetäkin pelasimme jonkin verran mutta ei yhtä paljoa. Täkäläisissä sukukokoontumisissa jaetaan erilaisia palkintoja kuten vanhin osallistuja ja viimeisimmäiseksi naimisiin menneet. Itse sain palkinnon pisimmästä matkasta, joka tuli tehtyä saapuakseen sinne.

Sunnuntaina käytiin yllättäen kirkossa. Ei ollut ihan samanlainen tapahtuma kuin meillä Suomessa. Ensinnäkin tapahtuma pidettiin ylä-asteen auditoriossa. Ei laulettu virsiä vaan joitain muita Herran nimeen kuuluvia lauluja. Tavallisen saarnan sijasta oli sellainen mies siellä lavan edessä kertoi puhtaasta hengellisestä energiasta, jota Herran talossa ja ainoastaan Herran talossa voi saada. Kirkon jälkeen menimme mummolaan suomään luonasta, joka täällä on kuulemma hyvinkin yleistä. Siellä oli meidän lisäksi muitakin sukulaisia, jopa niin paljon, että voisi kuvitella, että kyseessä on syntymäpäivä juhlat.

Sunnuntaista eteenpäim oli pari päivää hiljaista eikä sen kummempaa tapahtunut. Pyörin kotona ja tein jokapäiväisiä juttuja, kuten esimerkiksi pyykki hommia. Ajattelin tässä kohtaa kirjoitella tänne, mutta en sattunut sille tuulelle.

Torstaina menimme maalaismarkkinoille (epävarma suomennos) nimeltä Grange Fair. Se ei ollut ihan sellainen maalaismessu, joka ensimmäisenä tulee mieleen kun sitä sanaa ajattelee. Siellä yövytään teltoissa taikka asuntovaunuissa. Meillä oli siellä mukana asuntovaunu. Tämäkin tapahtuma oli sellainen, että se pitää nähdä ja kokea, että sitä voi ymmärtää. Johan se tässä kohtaa tuli selväksi, että koko suvun voimin näihin tapahtumiin osallistutaan. Siellä oli tietysti se mitä oletetaan maalaismessuilta, eli possuja, lehmiä, kanoja, hevosia, vuohia, kaneja, vihanneksia ja viljaa näytteillä, mutta se oli vain pienen pieni murto-osa siitä kaikesta mitä siellä oli. Ensinnäkin siellä oli ikäänkuin meillä Suomessa on kiertäviä tivoleita, siellä on jokavuotisia kojuja, jotka muokkavaat tämän kokonaisuuden. Siellä oli helposti yli viisikymmentä erilaista roskaruoka-kojua, joissa lähes jokaisessa myydään jotain erilaista. Henkilokohtainen suosikkini (ja melko monen täkäläisen myös) oli Sticky Bun eli tahmea pulla. Se maistui samalta kuin oman mummon tekemät pullat, mutta tässä pullassa oli sokeri kuorrute, jota oli muuten melkopaljon. Kokonaan ei tullut syötyä runsaan makeuden vuoksi. Ruokakojujen lisäksi oli erilaisia karnivaali pelejä, jotka luonnollisesti kukistin lähes kaikki.      
Mutta kojuista viis jos yksin liikkuu. Tällä tarkoitan, että kaikkein hauskaa koko tämän viikon kestävän tapahtuman aikana oli täkäläisten sukulaisten kanssa tekemisissä oleminen. Suvun oma ''legendaarinen Jason''
toi mukanaan kaksi isoa laatikkoa erilaisia lautapelejä, joita aina iltamyöhään pelailtiin kun itse messu-alue suljettiin yöksi. Ehdimme pelata jopa yhdeksää erilaista toinen toistaan hauskempaa peliä. Joka yö tasan kello yhdeltä tuli kuulutus, että hiljaisuus. Se tarkoitti, ettei sen jälkeen saanut enää liikkua ulkona paitsi vessaan, eikä saanut kuulua teltoista/asuntovaunuista ääntä. Ei saatu valituksia metelistä, vaikka joka ikinen yö pelattiinkin niitä lautapelejä.

Joitakin hauskoja asioita, joita tein messuilla:

• Tutustuin sukulaisiin
• Kokeilin ratsastaa mekaanisella härällä ensimmäistä kertaa, ja se meni ihan hyvin.
• Yritin voittaa $100 kiipeämällä erittäin haastavaa seinäkiipeily seinää. Selvisin paremmin kuin moni muu, mutta totesin sen suorittamisen mahdottomaksi. Itse ne ''kivet'' joista otetaan kiinni olivat noin 3cm paksuja ja tasa sileitä puolikkaan kananmunan muotoisia nuppeja, jotka olivat vähintään metrin korkeus erolla toisistaan.
• Pelasin karnivaali pelejä
• Söin noin viittä miljoonaa erilaista roskaruokaa, joista lähes kaikki olivat hyvän makuisia.
• Tuhosin huippu-ennätykset pelihallin peleistä.
• Pidin todella paljon hauskaa

Yksi ainokainen asia, josta en messuissa pitänyt oli se, että joka aamu kello yhdeksän tuli minuutin pitkä kuulutus, siitä miten nyt on kätevä herätä ja mitä päivän mittaan tapahtuu. Eikä siinä vielä kaikki sen kuulutuksen päätyttyä, noin minuutin päästä tuli toinen kuulutus ettei vain unohdeta, mitä minuutti sitten kuulutettiin.

Oli vielä eräs toinenkin asia, joka ei ollut minun mieleen ja se oli kun olisin halunnut osallistua hypnotistin näytökseen sellaisen nähtyäni. Luimme oppaasta milloin olisi seuraava näytös ja päätimme, että sinne mennään (se oli myös sattumalta viimeinen näytös). Sinne päästyämme oppaassa kerrottuun aikaan oli esitys päättymäisillään. Tämä johtui siitä, että oppaassa oli ollut väärät ajat ja esitys oli alkanut jo puolitoista tuntia ennen oppaassa kerrottua aikaa. Siinä kohtaa totesin vain ääneen, että Story of my Life.

Mutta kuten kaiken muunkin on tämänkin huvin tultava päätökseensä. Koulut alkavat kunhan viikonloppu on käyty läpi ja on levätty kunnolla.

Kiitos jos luit kokonaan mitään harppaamatta, vaikka tämä olikin tälläinen teksti hirviö. Palkinnoksi ponnisteluistasi saat nätin kuvan, jonka otin messuilla/markkinoilla/miksi sitä nyt tahdot kutsua.

Joka iltainen ihmisjoukko messuilla