Halloweenista nykyhetkeen

No niin, nyt on taas aika päivitellä, mitä on tapahtunut.

Alkaen lokakuun lopusta, jolloin, kun oli Halloween. Itse en pukeutunut tai mitään sellaista, enkä mennyt kiertelemään kaduille kuten jotkut muut ikätoverit, vaan pysyttelimme kotitiloissa ja pelasimme korttia, mutta edeltävänä viikonloppuna menin viiden muun Rotary-vaihto-oppilaan ja yhden ex-vaihto-oppilaan kanssa kummitustalo tilaisuuteen, jonka eräs iäkäs rouva järjestää vuosittain kartanossa, jossa hän asuu yksin. Oli todella mainio suoritus. Siellä oli vapaa ehtois-työskentelijöitä, ja animatroniikkaa, joka oli todella hienoa. Sinne sai kuitenkin jonottaa yli puolitoista tuntia.

Sen jälkeen menimme yöpymään eräälle Rotaryyn kuuluvalle naiselle, jossa söimme kaikenlaista Halloween teemaista ruokaa. Söimme muunmuassa kurpitsa keittoa ja jollain ihmekonstilla kiekuroiksi tehtyjä makkaroita ja omenasiideriä (täällä se on täysin alkomaholitonta (siis siideri)).

Sitten oli vuorossa kauhuelokuvia, joita ei kuitenkaan kukaan jaksanut katsoa loppuun, kun oltiin jo niin väsyneitä.

Seuraavana päivänä kaiverrettiin kurpisoja, joka oli sekin ihan hauskaa puuhaa. Kaiken näköisiä irvinaamoja saatiin aikaiseksi. Ja siinähän se Halloweenin aika sitten olikin.

Siitä seuraavana viikkona ei tapahtunut paljon mitään mainitsemisen veroista, tai erityisen mielenkiintoista, mutta sunnuntai yhdestoista marraskuuta oli suuri päivä. Menimme Ernie-isän kanssa Oaks nimiselle paikkakunnalle noin 30 mailin päähän Philadelphiasta. Syynä tähän matkaan oli, kun halusin tavata henkilön nimeltä James Rolfe. Hänen lukuisia internet sarjojaan olen jo suomen-veljen kanssa seurattu jo hyvät neljä vuotta. Tämä henkilö on myös syynä siihen mikä haluan ''olla isona'' kuten lapset sanovat, eli cinematografi (elokuva-alan henkilö). Hankin nimmareita ja ostin lippiksen. Otettiin sitten vielä hänen kanssaan kuva, ja sen verran olin hyvällä tuulella, että tein jollekkin tuntemattomalle henkilölle, jotain kilttiä. Katsos kun tällä henkilöllä ei ollut kameraa mukana ja hän halusi ottaa myös kuvansa Jamesin kanssa, joten minä otin kuvan ja lähetin sen kotiin päästyämme hänelle sähkö-postina. Kaiken kaikkiaan yksi mainioimmista päivistä tähän saakka.

Ich und James Rolfe

Seuraavat viikot menivätkin sitten leppoisasti syksyisissä tunnelmissa legendaarista kiitospäivää odotellessa. Mitään erikoisempaa ei sattunut ja elämä sujui mallikkaasti. Näihin aikoihin sain todistuksen, joka ei motivaation  puutteen takia ollut mikään turhan loistokas. Mutta ei siitä sen enempää pidetään kaikki jännityksessä, että miten se sitten menikään.

Sitten koitti kiitospäivä, joka oli 22.11 eli marraskuun neljäs sunnuntai, joka tänä vuonna oli normaalia aiemmin. Syynä tähän karkausvuosi (oletan). Ihan enimmäisenä mummolaan saavuttuamme koko Dabieron perheen voimin, oli luvassa kauan puhuttu ''Turkey Bowl'', joka on suvun oma pieni jenkki-futis-peli. Ihan leikki mielellä sitä sitten pelattiin normaalia lämpimämpänä päivänä, voitko kuvitella marraskuun loppupuolella 18°C? No kuitenkin jalkapallo pelin päätyttyä tasapeliin olikin jo kiitospäivä aterian paikka. Tarjolla oli: kalkkunaa, perunamuussia, jotain ihmeen makea peruna-vaahtokarkki sörsseliä, kaikenlaisia vihanneksia, useita piiraita; kuten kurpitsa- omena- ja metsästäjän piirasta.
Ruokailun päätyttyä pelattiin erästä lautapeliä, jonka pelaajamäärää ei ole rajattu ja kaikki pääsivät osallistumaan. Tavoitteena oli kirjoittaa annetulle sanalle jokin keksitty tarkoitus ja saada muut uskomaan, että se tarkoittaa oikeasti sitä. Ihan oli hupaisaa touhua sekin kun kaikenlaisia sekopäisiä selityksiä syntyi.

Seuraavana päivänä oli tämän pojan aika muuttaa seuraavaan perheeseen. Seuraava perhe oli jo entuudestaan tuttu Carl Hill, joka on tämän Rotary-piirin puheenjohta. Laukut oli jo pakattu edellisinä iltoina ja päivä kului odotellessa uuden ''isän'' saapumista noutamaan minua. Nykyinen  osoite on 205 Vanessa Drive Bellefonte PA 16823 USA.

Heti ensimmäisenä iltana menimme Pennsylvania State Universityn eli Penn Staten, koripallo ottelua katsomaan, ei ollut ensimmäinen kerta, kun Carlin kanssa mentiin koripalloa katsomaan, eikä suinkaan viimeinen, koska hänellä on kausiliput.

Seuraavana iltana oli vuorossa Penn State vastaan Wisconsin University jalkopallo peli (jenkki-futista tietenkin). Komea ottelu, joka päättyi yliajalla Penn Staten voittoon maalipotkun voimin (jos et saa selkoa, siitä mitä edellä mainittu meinaa, niin se on voi voi).

Sitten loput kiitospäivä lomasta eli maanantai ja tiistai sujuivatkin mallikkaasti totutellen uuteen kotiin ja hiljaisempaan elämään, kun on vain yksi henkilö, jonka kanssa asua eikä kolmesta-viiteen. No sitten koitti ikävä hetki, jolloin Carl kertoi minulle, että minun on mentävä kouluun aamu bussilla, joka tuottaa vielä lisää hankaluuksia jo entuudestaan ikävällä koulu-päivälle. Bussi saapuu pysäkille kello 6.55 aamulla ja on perillä kello 7.05. Koulu alkaa kello 8.00, joten koulupäivään on näin lisätty kätevästi yksi tunti lisää. Nyt minulla on siis 9 tuntia koulua viitenä päivänä viikossa, joka onkin oikein hupaisaa ottaen huomioon sen, kuinka minä en saa Suomen kouluun minkäänlaista hyvitystä tästä koko koulunkäynnistä täällä ja olen käynyt jo useimmat asiat läpi Suomessa, mitä täällä käydään. Joten tiivistettynä: EI KIVA!

Sitten vielä viime viikonloppu (30.11-2.12) menimme Lock Haveniin, jossa suoritimme Rotary toimintaa. Perjantaina vain kokoonnuimme paikallisen hotellin kokoushuoneeseen ja kävimme läpi tulevia tapahtumia ja, joitain sääntöjä, joita on ilmeisesti aina hyvä kerrata. Sitten meidät tulivat noutamaan väliaikais isännät, jotka majoittivat meidät viikonlopun ajaksi. Perhe, johon minä ja turkkilainen Hayrullah Pelit tulimme sijoitetuksi oli todella mukava ja rennon oloinen perhe. Illalla minä vain selitin heille miten Suomessa asiat toimii ja Hayrullah kummallisena heppuna meni jo kello 9.30 nukkumaan. Aamulla kokoonnuimme uudelleen hotellilla, josta menimme Piper lentokone museoon. Saimme opastetun kierroksen, joka ei kuitenkaan ollut mistään kaikkein jännimmästä päästä. Aika tuntui matelevan ja edes ryhmän vanhimmat jäsenet (jossain 70v. laitumilla) eivät kestäneet kierroksen jännitystä.

Tämän jälkeen menimme syömään läheiseen paikkaan. Tarjolla oli Amerikan herkkua eli hot dogeja ja hampurilaisia majoneesin kera. Kun ruokailu oli ohitse oli vielä aikaa hukattavana, joten emme siirtyneet ihan äkkiä pois tästä meille yksin varatusta ruokapaikasta, ja päätimme tappaa aikaa pelaamalla erästä vallan mielekästä peliä. Peli toimii siten, että otetaan kertakäyttö sokeri pusseja ja täytetään yksi niistä suolalla. Kaikki kaatavat pussinsa sitten kerralla suuhunsa ja se onneton yksilö, joka saa suolapussin kyllä sitten ilmaisee sen saaneensa.

Ruokailun jälkeen siirryimme YMCA:lle, jossa oli jokin joulukuun kunniaksi järjestetty ilmaiset tunnit hetki. Suoritimme sitten jonkin verran uintia ja muuta mukavaa liikunnallista hupia.

YMCA:lta siirryttiin sitten takaisin sille samaiselle hotellille, jolla jo aiemmin oltiin ja sieltä käsin siirryimme omien maiden lippujen kanssa kokoontumis paikalle paraatia varten, jossa olimme osallisina. 20 maan liput liehuivat uljaasti joulumusiikin soidessa.

Paraatin jälkeen menimme sitten syömään Arby's nimiseen pikaruoka paikkaan, jonka jälkeen siirryiimme naapurissa sijaitsevalle keilaradalle keilaamaan. Kaikenkaikkiaan hauska ilta.

Sunnuntaina oli aikainen herätys, koska päivän ohjelmassa oli pitää esitelmiä Rotary-piirin amerikkalaisille oppilaille, jotka hakivat vaihtoon. Esitelmien tarkoitus oli ns. myydä omaa maatansa näille oppilaille, jotta he valitsisivat vaihtokohteekseen juuri sinun maasi.
No omalta osaltani voin sanoa erittäin onnistuneesti suoriuduin tästä tehtävästä. Kaksitoista oppilasta kolmestakymmenestä oli laittanut Suomen yhdeksi vaihto-ehdoksi vaihto-kohteekseen, mutta vain viisi pääsee Suomeen vaihtoon. Tämä touhu kesti koko päivän ja saman esityksen sai tehdä kolmekymmentä kertaa yhteen putkeen, mikä on paljon helpommin sanottu kuin tehty.

Ja koska tänään on itsenäisyys-päivä Carl on minun ollessani koulussa teetättänyt vallan kauniin kakun.

Ja sitten ollaankin jo saavuttu nykyhetkeen. Hauskaa on täällä Yhdysvalloissa ollut, ja varmasti tulee myös jatkossa olemaan, mutta olen oppinut arvostamaan Suomea aivan uudella tavalla.