Kun koulu on tylsää, ja muuten ois kivaa! (1/2)

No niin. Asiat ovat aivan kuten otsikko kertoo. Kahdessa viikossa on tapahtunut kaikenlaista.

Koulu viikolla (3.9-7.9) ei paljoakaan tapahtunut lukuunottamatta sitä, että lopetin koko valtio-opin ja otin tilalle keramiikka kurssin. Eli savipyttyjä vääntämään.

Sitten sinä viikonloppuna oli Rotary orientaatio. Siihen osallistui kaikki 21 tähän Rotary-piiriin kuuluvat Inbound-oppilaat (inbound-oppilas on maahan tullut oppilas).

 Siellä sitten oltiin aamusta iltaan, ja illalla sitten mentiin johonkin host-perheeseen, joka sattui asumaan lähellä (osa perheistä, joissa vaihto-oppilaat asuvat oikeasti on Länsi-Virginiassa asti (5 tunnin ajomatka). Meille tuli asumaan Christian niminen poika Perusta. Hänen kanssaan pelasimme eräänlaista kortti peliä, jossa pyrittiin saamaan lusikka käteen ennen muita pelaajia. Minä hävisin siinä pelissä ruhtinaalisesti, ja voin todeta ettei se olisi sopiva peli meidän perheelle Suomessa.

Perjantai-ilta meni kuitenkin siellä ihan hienosti ja kaikki alkoivat tutustua toisiinsa ja ilmassa leijui yhteenkuuluvuuden tunne, kun ympäri maailmaa tulleet ihmiset kokoontuivat samoihin tiloihin kertomaan omista kokemuksistaan.

Mutta siellä missä hyvää, siellä myös pahaa. Yön aikana talo, jossa kaksi oppilasta oli yöpymässä paloi aivan kokonaan. Kaikki selvisivät hengissä, mutta perhe menetti kotinsa ja toinen siellä yöpyneistä tytöistä menetti kaikki hänellä mukana olleet tavarat.

Seuraavana päivänä oli ohjelmassa järvellä oloa eli uimista ja kanooteilla soutelua. Tämä olisi ollut homman nimi kaikille, mutta kuten yleensä on tapana, kun jotakin yrittää tehdä siellä satoi taivaan täydeltä. Minua ja paria muuta se ei haitannut. Menimme uimaan ja vesi oli lämpimämpää kuin ilma sinä päivänä. Myöhemmin minä ja Marco, joka on kotoisin Sveitsistä, menimme kanootilla soutelemaan ja meillä oli eräänlainen ongelma kuunnella ohjeita, jotka herra Hill antoi (Carl Hill on Rotary-piirin puheenjohtaja). Ohjeet olivat: älkää menkö kanooteilla kauan ja muistakaa ottaa pelastusliivit mukaan. No, siinä kanoottia vesille työntäessä huutivat he sieltä rannasta, että missäs ne liivit on? Sitten me otimme ne liivit ja menimme vastarannalle asti. Ihan hienosti meni se suoritus sinne asti, mutta takaisin tullessa kanootti keinahti ympäri keskellä järveä. Oli kova tuuli ja kanootti meni omia menojaan ja minä sitten kroolasin sen kiinni. Siinä projektissa meni jokunen 5-minuuttia. Sitten kun vene oli saatu kiinni samoihin aikoihin tuli rannasta Mark Whitfield (Rotary Inbound koordinaattori) hänen moottoriveneellään meitä pelastamaan. Rantauduttuamme Carl esitti olevansa vihainen, vaikkei hän oikeasti ollutkaan.

Sieltä sitten menimme syömään en muista minne, mutta hyvää oli. Kakkua oli tarjolla ja yritin sivistää näitä hulluja amerikkalaisia ja kerroin, että kakkua syödään lusikalla. Syötyämme menimme
kirkolle, jossa koko viikonlopun keskipiste oli. Vietimme siellä pari tuntia koripalloa pelaten ja muuten vain peukaloita pyöritellen. Sen jälkeen menimme rullaluistelu radalle. Itse en ollut kovinkaan innostunut kyseisestä suunta valinnasta, mutta en antanut sen näkyä. Omaksi onnekseni en ollut kuitenkaan huonoin luistelija porukassa, sillä väkeä oli kuitenkin Etelä-Amerikasta ja Aasiasta. Muut Eurooppalaiset tuntuivat kuitenkin tuntevan homman nimen.

Se touhu meni hienosti siihen asti kunnes Maria Chilestä kaatui ja sai iskun päähänsä, ja vietti kolme päivää sairaalassa. Mikään ei oikein onnistu ongelmitta, alkaa tuntua siltä.